Pientä kotitreeniä ollaan tehty mm. noudon osalta ja samoin paikkamakuun, joka alkaa sujumaan liinan ja häiriön kanssa suhteellisen hyvin. Varmaksi liikkeeksi tätä en kyllä vielä pitkään aikaan sanoisi, mutta harjoitus tekee mestarin ja sitä rataa! Agilitya ollaan käyty aina välillä treenailemassa ihan itsekseen ilman ohjausta, kun osaan niitä itselleni vaikeimpia takaakiertoja ja valsseja harjoitella yksinkin.
Mutta noista vastoinkäymisistä.. Nasta alkoi toukokuun loppu puolella rapsuttelemaan oikean korvan seutua ja silloin vielä pitkässä karvassa ollessaan, löysin karvan seasta mustaa "pupellusta". Ajattelin, että oli jonkun takiais möhkäleen napannut lenkiltä mukaansa, mutta tarkemman tutkailun myötä löytyi suurehko rupi jonka pikkukoira oli sitten repinyt auki. Ei ollut ensimmäinen kerta että tässä juuri samaisessa paikassa tällaista on, ruoasta en epäile sen kuitenkaan johtuneen kun viime kerrasta ruokavalio on muuttunut..
Hoidin tätä "ihottumaa" itse jonkin aikaa, kun olin viimeksikin saanut sen pois Betadinella ja Bepanthenilla, hyvältähän se näyttikin aluksi mutta alkoi loppu pelissä hieman erittämään ja koira vaikutti hivenen kivuliaalta (Nasta reagoi kipuun suht voimakkaasti). Eläinlääkärissä käytiin sitten kesäkuun alussa. Lääkäri kummasteli, kun Nastaa ei tarvinut rauhoittaa vaan biisoni pysyi käskyn alla rauhallisena ja antoi putsata tämän hotspotiksi todetun alueen ilman mitään. Hoidoksi saatiin sitten kortisoonivoide, jota tulisi levitellä muutamia kertoja päivässä. Niin vaan se sitten parissa viikossa hävisi.
Tämän jälkeen Nastalla oli ongelmaa anaalirauhasten kanssa, juuri kun ajattelin että no nyt päästään taas treenaamaan.. Se hinkutti hanuriaan mattoihin ja mihin nyt vaan sattui ehtimään, joten tyhjensin ne tavalliseen tapaan. Hommat ei kuitenkaan mennyt ihan suunnitellusti, vaan peräaukon suulta poksahti anaalipaise.. Tai täksi sitä eläinlääkärissä epäiltiin, kun sinne soittelin. Ei kuulemma tarvitse antibioottihoitoa mikäli ei ala viikossa märkimään - eipä se sitten märkinytkään. Hetki meni ennen kuin tämä valtava kraateri (olkaa hyvät mielikuvasta) umpeutui. Treenaaminen tämän kanssa ei tullut kuuloonkaan, sillä koira ei juurikaan kävellyt ilman että istui joka kolmas sekuntti. Mutta nyt pitäisi olla kaikki kunnossa!
Hyvinhän tässä menee noin niinkun muuten, yleistä söpöilyä ja hassuttelua :) Pallittomuuskin on alkanut tuottaa tulosta siinä määrin, että narttujen perään ulvomiset ja vikinät on jääneet lähes kokonaan pois. Autoiluakin ollaan oikein urakalla harrastettu, nyt kun oma auto on ja sillä pääsee ajelemaan ilman erilaisia viritelmiä ja aikojen sopimisia tms. Nasta kyllä tykkäilee autoilusta, eipä se kyllä koskaan ole sitä hirveämmin stressaillut..
Pentuasioitakin olen saanut nyt vähän eteenpäin ainakin niiltä osin, että olen ollut kasvattajaan yhteydessä ja tapaaminen mahdollisen emän kanssa sovittu :) Hurjan jännää! Ehkä tähänki talouteen vielä se toinenkin hurtta saadaan!
Nyt vaan toivon, että osaan olla aktiivisempi tän blogin kanssa, että ei nyt ihan käsiin kuole :D
