Oon tosi onnellinen, että toi kenttä on tossa ehkä noin kilsan päässä ja sinne pääsee tosi helposti. Itse tosin käytän kenttää vaan sillon, kun on tarvetta jollekkin "erikoisemmalle" esteelle, kuten nyt vaikka puomille jota omaan pihaan en oikeen viitsis väsätä.. Mut oikeen käytännöllinen tällanenki, hyvä että Heinolassa on jotain tuollasta :D
Dani oli mukana hillumassa ja sen kanssa tein ihan vain muistia virkistääkseni muutamia kertoja puomia, keinua, rengasta, pituutta ja A:ta. Kyllä se vanhan herrankin vire sieltä löytyy, kun osaa vaan oikein lahjoa! Danin tekeminen on kuitenkin enimmäkseen vain sitä, että "joo meen kerran ja sit nukun ok? tai voin mä ehkä tehä toisenki jos saan ison palan vaikka ehkä juustoa". Toistoja ei voi olla kovinkaan monia, muuten mielenkiinto tyssää täysin. Puolet vuorosta Dani istuikin ihan oma-aloitteisesti Volvon takapaksissa, kun toinen vaihtoehto olisi ollut töitten tekeminen :D
Kentän pohja pöllys hirveesti, oli sitä vissiin vähän jotenki kasteltu tai jotain mutta valkonen koira lähti sieltä kivasti kellertävänä ja kärys herkulliselta! No pieniä haittoja, onneks koiran voi pestä ;) Ajattelin nyt vielä muistaessani kirjottaa pientä treenipäivyriä tähän, jotta sit seuraavallaki kerralla muistan mitä ollaan viimeks tehty.
Aika: 25.4. klo 15-15:30
Paikka: PS-agilityesteet
Laji: Agility
Olosuhteet: Aurinkoinen, lämmin ilma. Kentän pohja pölysi aika paljon, mikä sai koiran aivastelemaan satunaisesti. Dani oli aiheuttamassa pientä häiriötä hipsiessään vapaana kentällä.
Harjoitus: Tutustuminen putkeen ja puomiin.
Nastan vireystila: Oli innoissaan uudesta paikasta ja alkoi nätisti kuuntelemaan mitä olisi luvassa. Ei innostunut juurikaan lelusta, olisi saanut olla hieman sähäkämpi että olisi alkanut alusta asti hommat sujumaan hienosti.
Oma fiilis ennen treeniä: Olin hieman hermostunut, varasin kentän liian lyhyen ajan päähän ja hulina jäi päälle. Ajattelin ensin, että näinköhän tästä mitään tulee mutta yritin nollata ajatuksia, jotta epäröinti ei tarttuisi koiraan.
Treenin kulku: Käänsin yhden putkista suoraan ja painoin kasaan, jolloin putkessa kuljettava matka oli korkeintaan metrin. Annoin Nastan tutustua putkeen rauhassa nakkelemalla nameja putkeen, jolloin pentu kävi ne pienen epäröinnin jälkeen hakemassa. Hurjat kehut aina pennun astuessa putkeen.
Seuraavaksi asetin Nastan putken suulle istumaan ja menin itse toiselle puolelle, kutsuin pentua mutta tämä kiersi useamman kerran vältellen putkea. Useamman uusinnan jälkeen Nasta loikkasi putken läpi ja tämä toistettiin ja onnistumisten jälkeen palkkabailut.
Pidensin putkea ja tein samalla tavalla, kuin edellisessäkin mutta lisäsin käskysanan "putki" mukaan. Pian pentu juoksi hienosti putkeen minun ollessa toisessa päässä. Putken ollessa noin 2,5 metriä pitkä yritin lisätä vähän "virallisempaa" lähetystä eli ohjasin Nastaa käsimerkein ja annoin käskyn. Muutamien epäonnistumisien jälkeen pentu hoksasi, ettei pääse tilanteesta pois ennen onnistumista ja sitten alkoikin taas sujahtelemaan putkeen kuin vanha tekijä.
Lopuksi putki olikin jo sen verran taivutettu, ettei sieltä ollut enään suoraa näköyhteyttä toiseen päähä. Muutamat kerrat Nasta kääntyi kesken suorituksen takaisin tulosuuntaan, mutta uusien lähetysten ja onnistumisien jälkeisten kehujen ansiosta viimeinen suoritus jäi onnistuneeksi.
Puomiin tutustuttiin ihan rauhassa. Pienen arkailun jälkeen nami olikin sitten ihan iisiä käydä hakemassa vähän pidempääkin. Puomi jolla harjoittelimme oli melkein maantasalle laskettu, joten korkeutta ei tässä tilanteessa tarvinut pelätä. Totuttelu puomiin kävi hurjan nopeasti ja pian tuo matala yksilö olikin jo ihan helppo nakki! Nasta uskalsi lisätä vauhtiakin jo reilusti, joten ajattelin että siirrytään ihan oikean korkuiselle esteelle. Tämä oli hieman vaikeampi, mutta kun vakuutin puomin olevan turvallinen uskaltautui pentu sille kiipeämään ja sieltähän se löytyi sama vauhti kuin matalammallakin puomilla.
Huomioita: Pitäisi löytää jokin keino, jolla nostaa Nastan virettä ennen treeniä. Joskus sillä on ihan hirveästi virtaa ja halua tehdä, liekö sitten tällä kertaa kuumuus vienyt sen palavan innon tekemistä kohtaan. Dania en jatkossa päästä häseltämään mukaan, voihan tuo vanha herra olla vaikka hihnassa ja tolpassa. Palkkaaminen voisi tapahtua joka kerralla alustalta, nyt koira meni hieman sekaisin siitä että onko se palkka nyt kädessä vai sillä alustalla ja vauhti oli hidasta pennun etsiessä herkkuja sieltä maan kamarasta.
Oma fiilis treenin jälkeen: Hyvä tästä tulee! Miksei tulisi. Kun saadaan Nastaan vähän lisää intoa niin meno alkaa näyttää hienolta. Aina saan olla iloisesti yllättynyt tästä pallerosta, jolla ei ole suvussa taustalla juurikaan tällaisia hommia ja silti löytyy järkeä vaikka mihin! Ylpeä olen kyllä!
Muistettavaa seuraavalle kerralle:
- Nasta yksin kentälle, ei häiriöitä tässä vaiheessa!
- Keksittävä jokin vireystilaa nostava kikka.
- Lisää kehuja! En osaa käyttää ääntä ja iloisuutta silloin, kun olisi tällainen oikea tarve.
- Palkkaus yhtä linjaa pitkin, ei palkkausta sieltä, täältä ja tuolta. Korkeintaan namin lisäksi lelu, jos siltä tuntuu.
0 kommenttia:
Lähetä kommentti