Johkiin se katos, takaskin ehkä tulee..

Blogi-inspis nimittäin! Meillä on tässä ollu taas treenaamisen osalta hiukkasen hiljasempaa, kun kaikenlaista on sattunu. Aina kun yks asia on saatu kuntoon, niin joku toinen ällötys pomppaa heti perään.. Nastan kanssa ollaan työstetty geokätköilyä ja joskus pikkukettu jopa onnistuu purkit ilmaisemaan, jos kaikelta muulta tärkeydeltä ehtii (mm. hirven kakan syöminen on ykkös prioriteetti). Pappakoira Danikin on päässyt silloin tällöin mukaan!

Pientä kotitreeniä ollaan tehty mm. noudon osalta ja samoin paikkamakuun, joka alkaa sujumaan liinan ja häiriön kanssa suhteellisen hyvin. Varmaksi liikkeeksi tätä en kyllä vielä pitkään aikaan sanoisi, mutta harjoitus tekee mestarin ja sitä rataa! Agilitya ollaan käyty aina välillä treenailemassa ihan itsekseen ilman ohjausta, kun osaan niitä itselleni vaikeimpia takaakiertoja ja valsseja harjoitella yksinkin.

Mutta noista vastoinkäymisistä.. Nasta alkoi toukokuun loppu puolella rapsuttelemaan oikean korvan seutua ja silloin vielä pitkässä karvassa ollessaan, löysin karvan seasta mustaa "pupellusta". Ajattelin, että oli jonkun takiais möhkäleen napannut lenkiltä mukaansa, mutta tarkemman tutkailun myötä löytyi suurehko rupi jonka pikkukoira oli sitten repinyt auki. Ei ollut ensimmäinen kerta että tässä juuri samaisessa paikassa tällaista on, ruoasta en epäile sen kuitenkaan johtuneen kun viime kerrasta ruokavalio on muuttunut..

Hoidin tätä "ihottumaa" itse jonkin aikaa, kun olin viimeksikin saanut sen pois Betadinella ja Bepanthenilla, hyvältähän se näyttikin aluksi mutta alkoi loppu pelissä hieman erittämään ja koira vaikutti hivenen kivuliaalta (Nasta reagoi kipuun suht voimakkaasti). Eläinlääkärissä käytiin sitten kesäkuun alussa. Lääkäri kummasteli, kun Nastaa ei tarvinut rauhoittaa vaan biisoni pysyi käskyn alla rauhallisena ja antoi putsata tämän hotspotiksi todetun alueen ilman mitään. Hoidoksi saatiin sitten kortisoonivoide, jota tulisi levitellä muutamia kertoja päivässä. Niin vaan se sitten parissa viikossa hävisi.

Tämän jälkeen Nastalla oli ongelmaa anaalirauhasten kanssa, juuri kun ajattelin että no nyt päästään taas treenaamaan.. Se hinkutti hanuriaan mattoihin ja mihin nyt vaan sattui ehtimään, joten tyhjensin ne tavalliseen tapaan. Hommat ei kuitenkaan mennyt ihan suunnitellusti, vaan peräaukon suulta poksahti anaalipaise.. Tai täksi sitä eläinlääkärissä epäiltiin, kun sinne soittelin. Ei kuulemma tarvitse antibioottihoitoa mikäli ei ala viikossa märkimään - eipä se sitten märkinytkään. Hetki meni ennen kuin tämä valtava kraateri (olkaa hyvät mielikuvasta) umpeutui. Treenaaminen tämän kanssa ei tullut kuuloonkaan, sillä koira ei juurikaan kävellyt ilman että istui joka kolmas sekuntti. Mutta nyt pitäisi olla kaikki kunnossa!

Hyvinhän tässä menee noin niinkun muuten, yleistä söpöilyä ja hassuttelua :) Pallittomuuskin on alkanut tuottaa tulosta siinä määrin, että narttujen perään ulvomiset ja vikinät on jääneet lähes kokonaan pois. Autoiluakin ollaan oikein urakalla harrastettu, nyt kun oma auto on ja sillä pääsee ajelemaan ilman erilaisia viritelmiä ja aikojen sopimisia tms. Nasta kyllä tykkäilee autoilusta, eipä se kyllä koskaan ole sitä hirveämmin stressaillut..

Pentuasioitakin olen saanut nyt vähän eteenpäin ainakin niiltä osin, että olen ollut kasvattajaan yhteydessä ja tapaaminen mahdollisen emän kanssa sovittu :) Hurjan jännää! Ehkä tähänki talouteen vielä se toinenkin hurtta saadaan!

Nyt vaan toivon, että osaan olla aktiivisempi tän blogin kanssa, että ei nyt ihan käsiin kuole :D

Mätsäröintiä Vääksyssä

Oltiin jo pitkään suunniteltu, että lähdettäisiin Nastan kanssa vähän harjottelemaan ens kuun näyttelyä varten ainakin Vääksyn suunnalle, kun ajomatkaakaan ei ole järin paljoa. Keramiikkapaja Koiruuksia järjesti 13.7. 10-vuotis juhla match shown, jossa pienten aikuisten tuomarina toimi Noora Kivilahti.

Ilmoittautuminen alkoi jo 10:00, mutta me oltiin perillä vasta joskus yhdentoista jälkeen, eikä juurikaan harmita sillä Nasta olisi varmasti ollut enemmästä odottelusta aivan sekaisin. Yllättävän rauhallisena pikkukettu kuitenkin pysyi, vaikka vähän väliä piti muistutella että se piippailu ja toisten koirien ahdistelu ei ole se olennaisin asia tässä touhussa.
Mätsärissä ajattelin myös harjoitella hieman omaa jännittämisen kontrolointia, sillä olen aivan älyttömän kova jännittämään. Kädet tärisee, mahaan sattuu ja päähän kerääntyy ajatuksia aina kaikista kauheimmista asioista, mitä ihmisjoukossa saattaisi vaikka tapahtua. Hurjaa edistystä on se, etten itse jännittänyt juurikaan, vasta aivan ennen kehään astumista perhoset lähti lepattelemaan vatsassa :D

Toiseksi match show kerraksi/esiintymiseksi ikinä Nastan draivi oli kyllä hurjan hyvää! Okei, oli se pää sielä maassa melkeen koko ajan, mutta sillon kun sen sai ylös oli liike hurjan puhdasta ja sopivan pyörivää, rytmikästä. Tuomarille hurjat plussat, kun neuvoi kehässä ja korjasi mm. hihnan asentoa koiran kaulalla! Tällaisia tuomareita olisi hienoa nähdä enemmänkin!
Nasta saikin sitten punaisen nauhan, joten siirryimme odottelemaan punaisten kehää alkavaksi. Tässä vaiheessa Nasta meinasi jo heittää hanskat tiskiin ja lähteä kotiin, se olisi aivan varmasti hypännyt Volvon rattiin jos sille olis avaimet antanu :D

Jonkin ajan odottelun jälkeen saatiin sinisten kehä valmiiksi ja Nasta pääsi taas esiintymään. Punaisia oli aivan mahdottoman paljon (kuten koko tapahtumassakin oli koiria ja ihmisiä), joten tuomarin piti jakaa porukka kahtia ja tiputella näin koirakoita kehästä. Teinikoiran mielenosoitus oli seisotuksessa mahdoton, se löi pyllyä maahan ja katseli ympärillä olevia narttuja paljon mieluummin, kuin kuunteli mitä hölmöllä tädillä oli sanottavaa.
Jossain vaiheessa kuitenkin tapahtui jotain ja Nasta alkoi toimimaan kuin unelma! Se seisoi paikallaan ja liikkui elegantisti, eikä piipannut. Pian koirakoita tipahteli vähän joka suunnasta ja ihmettelin, että meille ei vielä oltu annettu lähtöpasseja. Kun koirakoita oli jäljellä enään neljä, muistivat perhoset tehtävänsä ja Miiraa taas kerran jännitti vaikkakin jopa jollain tapaa hallitusti! Neljän koirakon sijoittumisia jouduttiin kuitenkin jonkin aikaa odottelemaan, kun palkinto"palleja" oli vain yhdet neljä ja ne oli juuri käytössä. Odottelu tuntui pieneltä ikuisuudelta, mutta se palkittiin! Nasta oli hienosti Pienten Aikuisten PUN1! Voi sitä riemua! Pikkuketun ensimmäinen yleinensaavutus, jonka muutkin näki ja se ei tapahtunut omalla takapihalla, vain ohjaajan ja koiran välillä.
Lähdettiin hakemaan vain kehäkokemusta, mutta saatiin kylkijäisinä vielä tällainenkin ylläri! Kelpaa kyllä, tietääpähän että Nastasta on esiintymäänkin vaikka sillä nyt rakenteellisena virheenä se alapurenta onkin :)

Kaikista sijoittuneista otettiin hienot poseerauskuvat! Nasta edustaa, omistaja ei niinkään.. Mutta, kattokaa vaan koiraa :'D

© Keramiikkapaja Koiruuksia/Marika Lehtonen

Ykkösiä kun oltiin, näinollen se oli heti lähtöpassi BIS-kehään. Nasta piippasi jatkuvalla tahdilla kehässä, kun edessä oli ilmeisesti narttu ja väsymys alkoi painaa pikkukoiraa, oltiinhan reissussa oltu aamu kymmenestä puoli kolmeen. Kehässä oli hieman outoa, että isot koirat ja pienet koirat juoksivat samaanaikaan, sillä tottakai isommat menevät kovempaa kuin pienet. Takaa tulleet isot koirat saivat Nastan pasmat sekaisin ja vielä, kun joku kehässä olleista koirista alkoi huutamaan oli lopputulos selvä. Nasta ei liikkunut mihinkään suuntaan heittämättä piruetteja sinnetänne. Miinusta siis tästä, ehkä ensi kerralla voisi liikkeet katsoa erikseen pieniltä ja isoilta, jolloin jokainen pääsisi näyttämään liikkeet ilman tällaisia häiriöitä. Nasta olisi varmasti liikkunut paremmin ilman tätä sattumusta.. Lopulta kuudesta koirasta Nasta sijoittui BIS5, mikä oli paremmin kuin hyvin!

Mielestäni tapahtuma oli erittäin hyvin järjestetty. Paikka oli suurimman osan ajasta yllättävän hyvin varjossa, oli hurjan hyvin tilaa pystyttää "leiri" ja kehien pohja oli todella hyvä, ei kuoppia tai kumpuja. Toistekkin kyllä lähdetään tämän porukan järjestämään mätsäriin, jos tilaisuus vaan tulee! :)

Väsy pikku koira

Ollaan koko ilta Nastan kanssa odoteltu äitiä takasin kotiin, kun tuo lähti porukalla Tallinnaan kaupunkilomailemaan. Pikku mies kuitenki väsähti odotteluun ja pisti pään tyynyyn, seuraukset on varmaan arvattavissa. Raotti vaan toista silmää, kun menin kameran kanssa sohimaan :)

Sietääki nyt nukkua, kun huomen ollaan lähössä käymään Sysmässä yhden kaverin äidin luona. Nasta tulee mukaan pitämään seuraa, tekee ihan hyvää autolla matkustaminen, kun nappula meinaa muistutella olemassa olostaan kovin äänekkäästi :D Kyllähän se vielä oppii, ollaan vaan naurettavan vähän ajeltu autolla mihinkään. Huomiseltaki aika varmasti kännykkälaadun kuvia luvassa siis!

Tänää tehtii vaan pikkutokot iltasella, viime hetkillä ennen pimeyttä :D Totesin tänää myös sen, että Nasta tekee paljon paremmin hommia lelupalkalla mikä on mun mielestä tosi outoa. Dani ei koskaa tykänny leluista, eikä tykkää vieläkää, joten oon taas kerran tositositosi positiivisesti yllättyny Nastasta! Intopiukeena se seuraa ja oottaa, että heitän sille ton narulelun ja sitte tuo sen innoissaa takasin, että vedetää kilpaa. Ihan mahtavaa! Hyvä tästä tulee, jaksan hokee sitä koko ajan.