Sinne meni, eikä yhtää harmita!

0 kommenttia
Se on nyt sitten tehty. Nasta kävi 14. päivä kastroinnissa ja on jo täysin toipunut toimenpiteestä, josta tämä blogihiljaisuus (ja kaikki muukin hiljaisuus..) on nyt johtunut, kun treenaamaan ei toipilaana ole oikein viitsinyt lähteä. Ollaan me hieman takapihatokoa harrastettu, mutta ihan vaan sellaista yleistä kertailua eikä mitään haastavampaa. Kohtapuoliin olisi taas ajankohtaista lähteä hallille treenailemaan, varsinkin nyt agilitya johon oma innostus on jokusen verran kasvanut!
Lisää Nastan kastraation tuloksista (ja niitten olemattomuudesta..) vielä tulossa lisäpostauksia! Jos vaikka hieman saisi mahdollisten muutosten tapahtumista kartoitettua postausten avulla?

Tokon osalta todellisuus alkaa taas lärpättämään päin kasvoja.. Nastan hyppy on vielä niin pahasti kesken, että sitä ei elokuuhun mennessä kyllä mitenkään muuten kuin ihmeen kaupalla saada valmiiksi.. Myönnän, että olen tämän suhteen itse hyvin laiska ja saamaton, sekä turhautunutkin mutta kun se on vaan niin vaikeaa tälle pikkuketulle.. Kaikki muu on kivempaa, kuin itse liikkeen suorittaminen. Alan vain enemmän ja enemmän kallistua siihen tulokseen, että yritetään Nastan suhteen saada agilitystä se meidän päälaji. Uudet tokosäännöt, kun ei minua pikkukoiran kanssa oikein tahdo kiinnostaa :(

Omat pentusuunnitelmat vain tuntuvat haastavammilta ja haastavammilta.. Uroksille tuntuu olevan kovasti kysyntää ja mikäli ei ole, ei pentue vastaa omia vaatimuksiani tarpeeksi hyvin. Asia turhauttaa, mutta kai sitä hyvää kannattaa odottaa :) Ehkä vielä jossain vaiheessa tääläkin saadaan nautiskella pennuntuoksusta!

_________________

Tänään sain lähes täydellisen varmistuksen sille, että Nastalla on jonkin sortin ongelma veden kanssa.. Koira juo kaikki mahdolliset kipot, kupit ja lätäköt tyhjiksi mikäli siihen on mahdollisuus. Tämä kostautuu sisälle pissaamisena, vaikka ulkoilua on ollut tarjolla ja sinne on pisut heitelty useampaankin otteeseen. Sisälle merkkailuhan oli yksi useammasta syystä, jonka vuoksi päätin Nastan kastroida... Vielä ei siis tältä osin ole ainakaan suuren suurta muutosta tapahtunut - vaikkakin pikkukoira on tätä nykyä vilkkaammin pyytänyt ulos hädän iskiessä.

Nasta oli kuitenkin tänään hoidossa vanhemmillani, ulkoillut koko päivän (vettä tarjolla ulkona mm. suihkulähteissä yms. sateen jäljiltä) ja sisälläkin saanut vettä useammasta kupista (koska pitäähän taloudessa asuvalla ruhtinaallisella prinssikoiralla olla useampi juomakuppi ympäri taloa)... Tämä kostautui useammalla vahinkopissalla.
Sisälle pissiminen on tosin vähentynyt sillä keinolla, että säännöstelen itse koiralle veden. Vettä on siis tarjolla aina aktiviteetin yhteydessä (ulkoilu, treenit, tms.), ruokailun yhteydessä ja tarvittaessa koiran vaikuttaessa janoiselta (tätä tapahtuu verrattaen harvoin, koiran omaan juomatahtiin katsottaessa).

Sisälle pissaamisessa kuitenkin suurin harmi on se, että koira ei edes vaikuta olevan pahoillaan. Se vaan kieltäessäkin jatkaa toimintoaan vilkaisemalla minua, mutta lorottaen silti tyytyväisenä viimeisetkin pisarat lattialle - jopa karkuun luikkiessa.

Kirjoitan luultavasti tästäkin pikkukoirien harmillisesta ongelmasta erillisen postauksen, jota yllätys yllätys peitellään monien etenkin seurakoirien osalta.