Rakennetta ja karvarojektia

Sainpahan otettua Nastasta puhelimella tällassen, muka virallisen 9kk-kuvan :)

Ei oo ihan täysin puunattu ja laitettu, mutta kyllähän tosta nyt näkee suurin piirtein miltä tuo pikku herra näyttää rakenteensa kanssa. Tein kovin hurjan päätöksen ton karvan kanssa ja päädyin ajamaa sen kokonaa alas. Poikkeuksena koivet, pää, harjas ja tottakai häntä. Toi karva takkuuntuu nyt ihan ylihelposti, kun ei tiiä onko se nyt pentukarvaa vai jo aikuiskarvaa.

Opettelua mahdolliseen Kaverikoiran uraan!

Mun oma kuvahaaste meni plörinäks heti alkuun, mut ei se nyt ehkä mitään. Oon yrittäny olla Instagramissa aktiivinen ja meitä voikin sielä seurata, löydytään nimellä bichonplease. Sinne ropsahtelee kuvia melkeempä päivittäin ja oon niitä tänne bloginki puolelle survonu :)

Mutta asiaan! Nastalla oli tänää jännä päivä, meillä on koulun kanssa sellanen projekti juttu eräässä palvelukeskuksessa ja pikku mies pääs viihdyttämään asukkaita! Asukkaiden kameroittenki edessä Nasta pääsi poseeraamaan, oli koira sen verran iloinen yllätys näille asukkaille. Meidän pikku linssiludehan poseerasi ihan oppien mukaan! Päivä sujui hyvin ja sen päätteeksi Nasta pääsi tsekkaamaan Salpauksenkin tilat, rennosti kaveri kävi hetken ininöitten jälkeen nukkumaan. Opettajakin totesi, että ei koulussa oikeen muuta voikkaan tehdä kuin vikistä.

Olen hurjan ylpeä Nastasta, se oli reipas kaikkien näiden erilaistan ihmisten lähellä eikä juurikaan arkaillut. Ehkä Nasta pääsee joskus mukaan Kennelliiton Kaverikoiratoimintaan, onhan siihen tarvittavaan 2-vuoden ikään vielä matkaa, mutta pikku hiljaa rakennetaan tätä pohjaa! Reipas pikku mies.

Ennen päivän kohokohtaa käytiin reippaalla lenkillä ja käytiin eräällä kentällä tekemässä aamutokot. Otettiin vähän seuraamista suoralla ja käännöksiä lähinnä vasempaan, mitä hiotaan tällä hetkellä. Vasen alkaa olemaan jo hanskassa, eikä Nasta lähde enään karkuun jalkaa vaan seuraa oikeen reippaasti. Käännökset oikealle ei oikein tahdo sujua vielä, pentu jatkaa suoraa kun minä käännyn ja näin ollen jää kelkasta. Siihen siis seuraavaksi!

Tämä koitos otetaan sovitusti uusiksi lähitulevaisuudessa! Eiköhän Nastasta vielä tulevaisuudessa Kaverikoira saada koulutettua :)

Tylsäilyä hiljaisuudessa..

Tää blogi on taas kerran jäänyt, koska oon ihan peukalo keskellä kämmentä ton kameran kanssa. Yhessä vaiheessa kannoin sitä aina mukana ja meillä oli jonki sortin yhteyski (hmm..). Mutta. Kamerataukoilu on saanu meidän vahvan siteen katkeamaan ja nyt mun pitää rakentaa se taas uudelleen, eikä se oo kamalan helppoa :c Ja ei, en tiiä mitä selitän.

Tänää aamulla uskaltauduin kuitenki astumaan kameran kaa ulos, koska aamuaurinko paistoi mukavasti ja pentu vaikutti suhteellisen maltilliselta (mitä se ei tosin ulos päästyä ollut). Niistä kaikista 75 kuvasta tää yks miellytti ees jotenki mun silmää. Joo, saatan ehkä olla liian kriittinen, mut kaikki jotka on neuvonu mua kuvaamaan on ite olleet hyvin hyvin kriittisiä. Kuvat joissa tarkennus on jossain missä sattuu, ei kelpaa (tässä yllä olevassa tarkennus tosiaan on jossain missä sattuu) yms. todella tärkeää.

Treenailujakaan ei olla unhoitettu! Seuraamisen perusteet alkaa olla käännökset mukaan lukien hanskassa, vaikkakin hiomista on vielä rutkasti. Ei se Nastan peppu aina löydä sinne vasemman jalan viereen, vaan se saattaa tulla varpaiden päälle istumaan. Pentu osaa kuitenkin kivasti siirtyä oikeaan paikkaan, kun vähän muistuttelee, että olikohan tällainen paikka nyt ollenkaan oikea.

Ohjatunnoudonkin kanssa ollaan työskennelty, tosin hieman vähemmän. Nasta hakee kapulan ja lähteekin tuomaan sitä minulle, mutta kiertää kovin kaukaa ja mennessään tiputtaa kapulan jonnekkin ja tulee sitten vasta sivulle. Mutta kyllä se hiomalla paranee!

Tämän viikon aikana ollaan käyty useemman kerran Tommolan koirapuistossa. Onhan Rainiossakin sellanen, mutta ei sielä oo mitään järkeä käydä kun siitä hyvällä tuurilla vaan kulkee joku koiransa kanssa ohi (harvoin tällaistakaan ihmettä näkee). Tommolassa sen sijaan on jokaisella kolmella kerralla ollut koiria, vaikkei aina sellaisia joiden kanssa Nasta ja Dani olisi voinut mennä samaan tarhaan, mutta onneksi aidankin läpi saa tutustuttua! Ihan hyvää sosialisoitumista (jos se edes sattuu olemaan sana).

Nyt haastan kuitenki itteni ottamaan Nastasta päivittäin jonkun kuvan ja laittamaan tänne. En välttämättä ees kirjottele mitään kuvan yhteyteen, ehkä vaan sen että missä tilanteessa yms. Haluun nyt saada tän jotenki onnistumaa!

P.s. Nasta on jo iso poika, 9 kuukautta! Vautsi!