Sinne meni, eikä yhtää harmita!

Se on nyt sitten tehty. Nasta kävi 14. päivä kastroinnissa ja on jo täysin toipunut toimenpiteestä, josta tämä blogihiljaisuus (ja kaikki muukin hiljaisuus..) on nyt johtunut, kun treenaamaan ei toipilaana ole oikein viitsinyt lähteä. Ollaan me hieman takapihatokoa harrastettu, mutta ihan vaan sellaista yleistä kertailua eikä mitään haastavampaa. Kohtapuoliin olisi taas ajankohtaista lähteä hallille treenailemaan, varsinkin nyt agilitya johon oma innostus on jokusen verran kasvanut!

Lisää Nastan kastraation tuloksista (ja niitten olemattomuudesta..) vielä tulossa lisäpostauksia! Jos vaikka hieman saisi mahdollisten muutosten tapahtumista kartoitettua postausten avulla?

Tokon osalta todellisuus alkaa taas lärpättämään päin kasvoja.. Nastan hyppy on vielä niin pahasti kesken, että sitä ei elokuuhun mennessä kyllä mitenkään muuten kuin ihmeen kaupalla saada valmiiksi.. Myönnän, että olen tämän suhteen itse hyvin laiska ja saamaton, sekä turhautunutkin mutta kun se on vaan niin vaikeaa tälle pikkuketulle.. Kaikki muu on kivempaa, kuin itse liikkeen suorittaminen. Alan vain enemmän ja enemmän kallistua siihen tulokseen, että yritetään Nastan suhteen saada agilitystä se meidän päälaji. Uudet tokosäännöt, kun ei minua pikkukoiran kanssa oikein tahdo kiinnostaa :(

Omat pentusuunnitelmat vain tuntuvat haastavammilta ja haastavammilta.. Uroksille tuntuu olevan kovasti kysyntää ja mikäli ei ole, ei pentue vastaa omia vaatimuksiani tarpeeksi hyvin. Asia turhauttaa, mutta kai sitä hyvää kannattaa odottaa :) Ehkä vielä jossain vaiheessa tääläkin saadaan nautiskella pennuntuoksusta!

_________________

Tänään sain lähes täydellisen varmistuksen sille, että Nastalla on jonkin sortin ongelma veden kanssa.. Koira juo kaikki mahdolliset kipot, kupit ja lätäköt tyhjiksi mikäli siihen on mahdollisuus. Tämä kostautuu sisälle pissaamisena, vaikka ulkoilua on ollut tarjolla ja sinne on pisut heitelty useampaankin otteeseen. Sisälle merkkailuhan oli yksi useammasta syystä, jonka vuoksi päätin Nastan kastroida... Vielä ei siis tältä osin ole ainakaan suuren suurta muutosta tapahtunut - vaikkakin pikkukoira on tätä nykyä vilkkaammin pyytänyt ulos hädän iskiessä.

Nasta oli kuitenkin tänään hoidossa vanhemmillani, ulkoillut koko päivän (vettä tarjolla ulkona mm. suihkulähteissä yms. sateen jäljiltä) ja sisälläkin saanut vettä useammasta kupista (koska pitäähän taloudessa asuvalla ruhtinaallisella prinssikoiralla olla useampi juomakuppi ympäri taloa)... Tämä kostautui useammalla vahinkopissalla.

Sisälle pissiminen on tosin vähentynyt sillä keinolla, että säännöstelen itse koiralle veden. Vettä on siis tarjolla aina aktiviteetin yhteydessä (ulkoilu, treenit, tms.), ruokailun yhteydessä ja tarvittaessa koiran vaikuttaessa janoiselta (tätä tapahtuu verrattaen harvoin, koiran omaan juomatahtiin katsottaessa).

Sisälle pissaamisessa kuitenkin suurin harmi on se, että koira ei edes vaikuta olevan pahoillaan. Se vaan kieltäessäkin jatkaa toimintoaan vilkaisemalla minua, mutta lorottaen silti tyytyväisenä viimeisetkin pisarat lattialle - jopa karkuun luikkiessa.

Kirjoitan luultavasti tästäkin pikkukoirien harmillisesta ongelmasta erillisen postauksen, jota yllätys yllätys peitellään monien etenkin seurakoirien osalta. 

Mikä on kun ei taidot riitä...

Mikä on kun ei onnistu?

Tultiin tossa pari tuntia sitten hallilta.. Nyt kyllä mä sanon, että tervemenoa killuttimet. Mä oon niin tööt! 

Meijän oli tarkotus harjotella tokon osalta vähän hyppyä ja seisomista, aksassa sitten oli rakennettu rata jonka parissa päästiin harjottelemaan takaakiertoja ja ohjaajalle niitä ainaisen vaikeita valsseja.. Mikä pirskatti siinä on, että ne ei vaan yksinkertaisesti istu mun ajatusmaailmaan? Koordinaatio ei riitä, ei sitte millää.

Aloteltiin sitten aksalla, kun Nastalla tuntui olevan ihan kiva meno päällä. Virettä piti hiukan nostaa, kun kaikki naisten hajut olivat niin hurjan mielenkiintoisia ja ihania, että itkuhan siinä pääsi ja nenä liimautui mattoon.. Noh ei siinä mitään. Ruvettiin tekemään yllä olevan radan osiota, joka sisälsi oikean alakulman kolme estettä. 

Hyppyjärjestys:

• Hyppy 3.
• Hyppy 2. (takaakierto --> valssi)
• Hyppy 18.

Tämä sujui parin kokeilun jälkeen oikein hyvin (kunhan ohjaaja sisäisti valssin, eikä kompuroinut kinttuihinsa) ja päästiin vaihtamaan suuntaa.

• Hyppy 1.
• Hyppy 2. (takaakierto --> valssi)
• Hyppy 6./16.

Täähän meni plörinäks. Nastalla alkoi vire laskemaan ja minä en sisäistäny ollenkaa tätä, että suunta vaihetaa kesken kaiken. Olin koko ajan koiran tiellä, ohjasin koiraa ihan päin häränpyllyjä ja raukkaparka teki työtä käskettyä ja säntäili minne sattu :D Piettiin sitten tauko, jonka jälkeen olis kyllä varmaan sujunut, mutta ne naiset... Sehän meni ihan pelleilyks! Kuono maassa ja kauhee draamakiljuminen, jos huomautin asiasta ja siirsin herraa sivummalle.. Lopetetiin hyvänsään aikana ja Nasta pääs häkkii lepäilemään - jonka tarkoitus muuttuikin sitten epävireiseksi ooppera esitykseksi :)

Reilun mittasen tauon ja rauhottumisen jälkeen yritin - huom. _yritin_ - vähän treenailla tokon hyppyä. Ei. Eieiei. Nakit ei kelpaa, ne purastaa mut syljetää ja lähetään nuoleskelemaan mattoa. Ai pirskatti! Vire nousee hetkellisesti, muttei pysy yllä. Siinä oli sitte Nastan treenit tältä yöltä.. Kai se ois paremminki voinu mennä.

Turhauttaa. Turhauttaa niin maan pirskatisti. Kyllä mä luulen, että tässä on hyvä syy kastroimisee. Mä haluisin kuitenki jotain päästä joskus ton kanssa tekemäänki - ilman, että joku herkullisen tuoksuinen pimu häiritsee meijän treeniä.

Ei mulla muuta. Olen puhunut!