Mikä on kun ei taidot riitä...

Mikä on kun ei onnistu?

Tultiin tossa pari tuntia sitten hallilta.. Nyt kyllä mä sanon, että tervemenoa killuttimet. Mä oon niin tööt! 

Meijän oli tarkotus harjotella tokon osalta vähän hyppyä ja seisomista, aksassa sitten oli rakennettu rata jonka parissa päästiin harjottelemaan takaakiertoja ja ohjaajalle niitä ainaisen vaikeita valsseja.. Mikä pirskatti siinä on, että ne ei vaan yksinkertaisesti istu mun ajatusmaailmaan? Koordinaatio ei riitä, ei sitte millää.

Aloteltiin sitten aksalla, kun Nastalla tuntui olevan ihan kiva meno päällä. Virettä piti hiukan nostaa, kun kaikki naisten hajut olivat niin hurjan mielenkiintoisia ja ihania, että itkuhan siinä pääsi ja nenä liimautui mattoon.. Noh ei siinä mitään. Ruvettiin tekemään yllä olevan radan osiota, joka sisälsi oikean alakulman kolme estettä. 

Hyppyjärjestys:

• Hyppy 3.
• Hyppy 2. (takaakierto --> valssi)
• Hyppy 18.

Tämä sujui parin kokeilun jälkeen oikein hyvin (kunhan ohjaaja sisäisti valssin, eikä kompuroinut kinttuihinsa) ja päästiin vaihtamaan suuntaa.

• Hyppy 1.
• Hyppy 2. (takaakierto --> valssi)
• Hyppy 6./16.

Täähän meni plörinäks. Nastalla alkoi vire laskemaan ja minä en sisäistäny ollenkaa tätä, että suunta vaihetaa kesken kaiken. Olin koko ajan koiran tiellä, ohjasin koiraa ihan päin häränpyllyjä ja raukkaparka teki työtä käskettyä ja säntäili minne sattu :D Piettiin sitten tauko, jonka jälkeen olis kyllä varmaan sujunut, mutta ne naiset... Sehän meni ihan pelleilyks! Kuono maassa ja kauhee draamakiljuminen, jos huomautin asiasta ja siirsin herraa sivummalle.. Lopetetiin hyvänsään aikana ja Nasta pääs häkkii lepäilemään - jonka tarkoitus muuttuikin sitten epävireiseksi ooppera esitykseksi :)

Reilun mittasen tauon ja rauhottumisen jälkeen yritin - huom. _yritin_ - vähän treenailla tokon hyppyä. Ei. Eieiei. Nakit ei kelpaa, ne purastaa mut syljetää ja lähetään nuoleskelemaan mattoa. Ai pirskatti! Vire nousee hetkellisesti, muttei pysy yllä. Siinä oli sitte Nastan treenit tältä yöltä.. Kai se ois paremminki voinu mennä.

Turhauttaa. Turhauttaa niin maan pirskatisti. Kyllä mä luulen, että tässä on hyvä syy kastroimisee. Mä haluisin kuitenki jotain päästä joskus ton kanssa tekemäänki - ilman, että joku herkullisen tuoksuinen pimu häiritsee meijän treeniä.

Ei mulla muuta. Olen puhunut!

Hurja fiilis!

Jihuu! Tällasten fiilisten keskeltä on ihan pakko kirjottaa vähän päivyriä ajantasalle, koska huomattavaa kehitystä! Oon melkee varma, että nyt löyty se tapa jolla Nasta pitää palkata ja en vois olla ilosempi :D En meinaa pysyä nahoissani.
Tätä menoa me päästään starttaamaan mölli tokossa vuoden sisällä tai miksei ihan virallisissakin, mikäli uskallan ja mitään takapakkeja ei pääse sattumaan. Kaipa se starttaaminen 2-vuoden ikään mennessä olis ihan kevyt tavote, ainaki näin alkuu :D

Plus mainostusta! Nasta löytyypi mukavasti myös Facebookista :) Käykää tykkäilemässä, jos teitä kiinnostaa sellasset pikapäivityshommelit! 


Aika: 2.6. klo 16:55 - 17:15
Paikka: Hurjan mahtava takapiha
Laji: Toko

Olosuhteet: Ilma viileä, hieman tuulinen. Nurmella oltiin koko "suorituksen" ajan.
Harjoitus: Seuraaminen käännöksineen, liikkeestä istuminen.
Nastan vireystila: Pikkukoira oli hurjan innoissaan, kiitos uuden mahtavan lelun. Oli heti jutussa mukana, heitti intovikinätkin useempaan otteeseen.
Oma fiilis ennen treeniä: Ajattelin vaan, että kokeillaan nyt jos saisi hieman karsittua käsimerkkejä pois. En nostanut odotuksia hirveän korkealle, sillä Nasta oli jo tänään aiemmin tehnyt ihan hyvät seuraamiset merkkien kanssa.

Treenin kulku: Aloitettiin vireen nostamisella, heitin patukkaa ja Nasta toi, vetoleikit ja kyljille taputtelu (paras tapa nostaa sähäkkyyttä). Pentu otti hyvin kiinni käskystä heti leikin loputtua ja löysi täsmälleen oikean paikan, istui suorassa sivulla ja nakotti hienosti silmiin.
Ajattelin huvikseen kokeilla mitä tapahtuu, kun pidän vasemman käden hieman levällään koiran "selän päällä" (normaalisti kuljen hieman kumarassa kämmen koiran edessä, jotta löytäisi paremmin oikean paikan). Yllätyksekseni Nasta löysi kuin löysikin oikean paikan, eikä edistänyt tai jäänyt jälkeenkään. Käännökset sujui ihailtavan upeasti kaikin päin (vasen, oikea, täys). Suorituksen jälkeen palkkaus lelulla, into tasaantui jonkin verran mutta intovinkumiset pysyi mukana. Vielä kahden toiston jälkeen jaksoin uskoa, että eka kerta ei ollut vahinko sillä jokainen toisto sujui hurjan hienosti!

Kun seuraaminen sujui oletettua paremmin ajattelin, että voitaisiin kokeilla jotain uutta. Tai sellaista, minkä harjoittelu on ollut vain ihan hyvin pientä testailua. Muistuteltiin mieleen mitä se istuminen oli (joo-o.. koska maa-käsky on ihan sama kuin istu-käsky) ja lähdettiin seuraamisesta ronskisti kokeilemaan heti istumista. Ilmeeni oli varmasti upea, kun Nasta tosiaan jäi paikalleen istumaan eikä seurannut. Tehtiin liike kuin suoraan oppikirjasta ja hurjat kehut ja riemut ja kaikki. Tämänhän piti olla vahinko, mutta ei. Toinen, kolmas ja neljäskin kerta meni upeasti. Mitähän kummaa? Ja ei, en liiottele näin se vaan meni! Seuraaminen tosin jäi hieman tökkimään tämän jälkeen, sillä Nasta oli hieman hämillään että koska sitä nyt pitää pysähtyä ja koska ei. Pienen fiksailun jälkeen vanhat opit muistui taas mieleen ja seuraaminen, että liikkeestä istuminen sujui hyvin.


Huomioita: Harjoitusaika oli hyvän mittainen, koiralla pysyi koko ajan vire yllä. Itse olisin voinut olla tarkempi käännöksien kanssa, jostain syystä on hurjan vaikeaa päättää mihin suuntaan lähtee seuraavaksi :D

Oma fiilis treenin jälkeen: JEE! Niin mahtava tunne, kun onnistuu jossain. En vois olla ylpeempi mun pikku koirasta, se on niin hieno ;__; Hurjasti saatiin taas lisää puhtia tähän hommaan, ehkä me osataan kuitenki!

Muistettavaa seuraavalle kerralle:

• Seuraavaksi pitäis varmaan alkaa hiomaan sitä, että Nasta ymmärtäisi seurata juostessa eli oikea nopeus ja joku kiva kikka, ettei pentu jää haahuilemaan omille teilleen kun ohjaaja huiskii jossain.

Eka kerta kentällä!

Huomasin eilen, että mun tilille oli ilmestyny koulun ruokarahat, joten keksin heti osalle käyttöä! Pääsin koulusta 14:30 ja hipsin suoraa koneelle ja varasin läheiseltä agility-kentältä puolentunnin vuoron alkavaksi 15:00. Ehin laittaa herkut, lelut ja vedet valmiiks ja eiku menoks!

Oon tosi onnellinen, että toi kenttä on tossa ehkä noin kilsan päässä ja sinne pääsee tosi helposti. Itse tosin käytän kenttää vaan sillon, kun on tarvetta jollekkin "erikoisemmalle" esteelle, kuten nyt vaikka puomille jota omaan pihaan en oikeen viitsis väsätä.. Mut oikeen käytännöllinen tällanenki, hyvä että Heinolassa on jotain tuollasta :D
Dani oli mukana hillumassa ja sen kanssa tein ihan vain muistia virkistääkseni muutamia kertoja puomia, keinua, rengasta, pituutta ja A:ta. Kyllä se vanhan herrankin vire sieltä löytyy, kun osaa vaan oikein lahjoa! Danin tekeminen on kuitenkin enimmäkseen vain sitä, että "joo meen kerran ja sit nukun ok? tai voin mä ehkä tehä toisenki jos saan ison palan vaikka ehkä juustoa". Toistoja ei voi olla kovinkaan monia, muuten mielenkiinto tyssää täysin. Puolet vuorosta Dani istuikin ihan oma-aloitteisesti Volvon takapaksissa, kun toinen vaihtoehto olisi ollut töitten tekeminen :D

Kentän pohja pöllys hirveesti, oli sitä vissiin vähän jotenki kasteltu tai jotain mutta valkonen koira lähti sieltä kivasti kellertävänä ja kärys herkulliselta! No pieniä haittoja, onneks koiran voi pestä ;) Ajattelin nyt vielä muistaessani kirjottaa pientä treenipäivyriä tähän, jotta sit seuraavallaki kerralla muistan mitä ollaan viimeks tehty.


Aika: 25.4. klo 15-15:30
Paikka: PS-agilityesteet
Laji: Agility

Olosuhteet: Aurinkoinen, lämmin ilma. Kentän pohja pölysi aika paljon, mikä sai koiran aivastelemaan satunaisesti. Dani oli aiheuttamassa pientä häiriötä hipsiessään vapaana kentällä.
Harjoitus: Tutustuminen putkeen ja puomiin.
Nastan vireystila: Oli innoissaan uudesta paikasta ja alkoi nätisti kuuntelemaan mitä olisi luvassa. Ei innostunut juurikaan lelusta, olisi saanut olla hieman sähäkämpi että olisi alkanut alusta asti hommat sujumaan hienosti.
Oma fiilis ennen treeniä: Olin hieman hermostunut, varasin kentän liian lyhyen ajan päähän ja hulina jäi päälle. Ajattelin ensin, että näinköhän tästä mitään tulee mutta yritin nollata ajatuksia, jotta epäröinti ei tarttuisi koiraan.

Treenin kulku: Käänsin yhden putkista suoraan ja painoin kasaan, jolloin putkessa kuljettava matka oli korkeintaan metrin. Annoin Nastan tutustua putkeen rauhassa nakkelemalla nameja putkeen, jolloin pentu kävi ne pienen epäröinnin jälkeen hakemassa. Hurjat kehut aina pennun astuessa putkeen.
Seuraavaksi asetin Nastan putken suulle istumaan ja menin itse toiselle puolelle, kutsuin pentua mutta tämä kiersi useamman kerran vältellen putkea. Useamman uusinnan jälkeen Nasta loikkasi putken läpi ja tämä toistettiin ja onnistumisten jälkeen palkkabailut.

Pidensin putkea ja tein samalla tavalla, kuin edellisessäkin mutta lisäsin käskysanan "putki" mukaan. Pian pentu juoksi hienosti putkeen minun ollessa toisessa päässä. Putken ollessa noin 2,5 metriä pitkä yritin lisätä vähän "virallisempaa" lähetystä eli ohjasin Nastaa käsimerkein ja annoin käskyn. Muutamien epäonnistumisien jälkeen pentu hoksasi, ettei pääse tilanteesta pois ennen onnistumista ja sitten alkoikin taas sujahtelemaan putkeen kuin vanha tekijä.

Lopuksi putki olikin jo sen verran taivutettu, ettei sieltä ollut enään suoraa näköyhteyttä toiseen päähä. Muutamat kerrat Nasta kääntyi kesken suorituksen takaisin tulosuuntaan, mutta uusien lähetysten ja onnistumisien jälkeisten kehujen ansiosta viimeinen suoritus jäi onnistuneeksi.

Puomiin tutustuttiin ihan rauhassa. Pienen arkailun jälkeen nami olikin sitten ihan iisiä käydä hakemassa vähän pidempääkin. Puomi jolla harjoittelimme oli melkein maantasalle laskettu, joten korkeutta ei tässä tilanteessa tarvinut pelätä. Totuttelu puomiin kävi hurjan nopeasti ja pian tuo matala yksilö olikin jo ihan helppo nakki! Nasta uskalsi lisätä vauhtiakin jo reilusti, joten ajattelin että siirrytään ihan oikean korkuiselle esteelle. Tämä oli hieman vaikeampi, mutta kun vakuutin puomin olevan turvallinen uskaltautui pentu sille kiipeämään ja sieltähän se löytyi sama vauhti kuin matalammallakin puomilla.

Huomioita: Pitäisi löytää jokin keino, jolla nostaa Nastan virettä ennen treeniä. Joskus sillä on ihan hirveästi virtaa ja halua tehdä, liekö sitten tällä kertaa kuumuus vienyt sen palavan innon tekemistä kohtaan. Dania en jatkossa päästä häseltämään mukaan, voihan tuo vanha herra olla vaikka hihnassa ja tolpassa. Palkkaaminen voisi tapahtua joka kerralla alustalta, nyt koira meni hieman sekaisin siitä että onko se palkka nyt kädessä vai sillä alustalla ja vauhti oli hidasta pennun etsiessä herkkuja sieltä maan kamarasta.

Oma fiilis treenin jälkeen: Hyvä tästä tulee! Miksei tulisi. Kun saadaan Nastaan vähän lisää intoa niin meno alkaa näyttää hienolta. Aina saan olla iloisesti yllättynyt tästä pallerosta, jolla ei ole suvussa taustalla juurikaan tällaisia hommia ja silti löytyy järkeä vaikka mihin! Ylpeä olen kyllä!

Muistettavaa seuraavalle kerralle:

• Nasta yksin kentälle, ei häiriöitä tässä vaiheessa!
• Keksittävä jokin vireystilaa nostava kikka.
• Lisää kehuja! En osaa käyttää ääntä ja iloisuutta silloin, kun olisi tällainen oikea tarve.
• Palkkaus yhtä linjaa pitkin, ei palkkausta sieltä, täältä ja tuolta. Korkeintaan namin lisäksi lelu, jos siltä tuntuu.