Oltiin jo pitkään suunniteltu, että lähdettäisiin Nastan kanssa vähän harjottelemaan ens kuun näyttelyä varten ainakin Vääksyn suunnalle, kun ajomatkaakaan ei ole järin paljoa. Keramiikkapaja Koiruuksia järjesti 13.7. 10-vuotis juhla match shown, jossa pienten aikuisten tuomarina toimi Noora Kivilahti.
Ilmoittautuminen alkoi jo 10:00, mutta me oltiin perillä vasta joskus yhdentoista jälkeen, eikä juurikaan harmita sillä Nasta olisi varmasti ollut enemmästä odottelusta aivan sekaisin. Yllättävän rauhallisena pikkukettu kuitenkin pysyi, vaikka vähän väliä piti muistutella että se piippailu ja toisten koirien ahdistelu ei ole se olennaisin asia tässä touhussa.
Mätsärissä ajattelin myös harjoitella hieman omaa jännittämisen kontrolointia, sillä olen aivan älyttömän kova jännittämään. Kädet tärisee, mahaan sattuu ja päähän kerääntyy ajatuksia aina kaikista kauheimmista asioista, mitä ihmisjoukossa saattaisi vaikka tapahtua. Hurjaa edistystä on se, etten itse jännittänyt juurikaan, vasta aivan ennen kehään astumista perhoset lähti lepattelemaan vatsassa :D
Toiseksi match show kerraksi/esiintymiseksi ikinä Nastan draivi oli kyllä hurjan hyvää! Okei, oli se pää sielä maassa melkeen koko ajan, mutta sillon kun sen sai ylös oli liike hurjan puhdasta ja sopivan pyörivää, rytmikästä. Tuomarille hurjat plussat, kun neuvoi kehässä ja korjasi mm. hihnan asentoa koiran kaulalla! Tällaisia tuomareita olisi hienoa nähdä enemmänkin!
Nasta saikin sitten punaisen nauhan, joten siirryimme odottelemaan punaisten kehää alkavaksi. Tässä vaiheessa Nasta meinasi jo heittää hanskat tiskiin ja lähteä kotiin, se olisi aivan varmasti hypännyt Volvon rattiin jos sille olis avaimet antanu :D
Jonkin ajan odottelun jälkeen saatiin sinisten kehä valmiiksi ja Nasta pääsi taas esiintymään. Punaisia oli aivan mahdottoman paljon (kuten koko tapahtumassakin oli koiria ja ihmisiä), joten tuomarin piti jakaa porukka kahtia ja tiputella näin koirakoita kehästä. Teinikoiran mielenosoitus oli seisotuksessa mahdoton, se löi pyllyä maahan ja katseli ympärillä olevia narttuja paljon mieluummin, kuin kuunteli mitä hölmöllä tädillä oli sanottavaa.
Jossain vaiheessa kuitenkin tapahtui jotain ja Nasta alkoi toimimaan kuin unelma! Se seisoi paikallaan ja liikkui elegantisti, eikä piipannut. Pian koirakoita tipahteli vähän joka suunnasta ja ihmettelin, että meille ei vielä oltu annettu lähtöpasseja. Kun koirakoita oli jäljellä enään neljä, muistivat perhoset tehtävänsä ja Miiraa taas kerran jännitti vaikkakin jopa jollain tapaa hallitusti! Neljän koirakon sijoittumisia jouduttiin kuitenkin jonkin aikaa odottelemaan, kun palkinto"palleja" oli vain yhdet neljä ja ne oli juuri käytössä. Odottelu tuntui pieneltä ikuisuudelta, mutta se palkittiin! Nasta oli hienosti Pienten Aikuisten PUN1! Voi sitä riemua! Pikkuketun ensimmäinen yleinensaavutus, jonka muutkin näki ja se ei tapahtunut omalla takapihalla, vain ohjaajan ja koiran välillä.
Lähdettiin hakemaan vain kehäkokemusta, mutta saatiin kylkijäisinä vielä tällainenkin ylläri! Kelpaa kyllä, tietääpähän että Nastasta on esiintymäänkin vaikka sillä nyt rakenteellisena virheenä se alapurenta onkin :)
Kaikista sijoittuneista otettiin hienot poseerauskuvat! Nasta edustaa, omistaja ei niinkään.. Mutta, kattokaa vaan koiraa :'D
 |
| © Keramiikkapaja Koiruuksia/Marika Lehtonen |
Ykkösiä kun oltiin, näinollen se oli heti lähtöpassi BIS-kehään. Nasta piippasi jatkuvalla tahdilla kehässä, kun edessä oli ilmeisesti narttu ja väsymys alkoi painaa pikkukoiraa, oltiinhan reissussa oltu aamu kymmenestä puoli kolmeen. Kehässä oli hieman outoa, että isot koirat ja pienet koirat juoksivat samaanaikaan, sillä tottakai isommat menevät kovempaa kuin pienet. Takaa tulleet isot koirat saivat Nastan pasmat sekaisin ja vielä, kun joku kehässä olleista koirista alkoi huutamaan oli lopputulos selvä. Nasta ei liikkunut mihinkään suuntaan heittämättä piruetteja sinnetänne. Miinusta siis tästä, ehkä ensi kerralla voisi liikkeet katsoa erikseen pieniltä ja isoilta, jolloin jokainen pääsisi näyttämään liikkeet ilman tällaisia häiriöitä. Nasta olisi varmasti liikkunut paremmin ilman tätä sattumusta.. Lopulta kuudesta koirasta Nasta sijoittui BIS5, mikä oli paremmin kuin hyvin!
Mielestäni tapahtuma oli erittäin hyvin järjestetty. Paikka oli suurimman osan ajasta yllättävän hyvin varjossa, oli hurjan hyvin tilaa pystyttää "leiri" ja kehien pohja oli todella hyvä, ei kuoppia tai kumpuja. Toistekkin kyllä lähdetään tämän porukan järjestämään mätsäriin, jos tilaisuus vaan tulee! :)
