Eka kerta kentällä!

Huomasin eilen, että mun tilille oli ilmestyny koulun ruokarahat, joten keksin heti osalle käyttöä! Pääsin koulusta 14:30 ja hipsin suoraa koneelle ja varasin läheiseltä agility-kentältä puolentunnin vuoron alkavaksi 15:00. Ehin laittaa herkut, lelut ja vedet valmiiks ja eiku menoks!

Oon tosi onnellinen, että toi kenttä on tossa ehkä noin kilsan päässä ja sinne pääsee tosi helposti. Itse tosin käytän kenttää vaan sillon, kun on tarvetta jollekkin "erikoisemmalle" esteelle, kuten nyt vaikka puomille jota omaan pihaan en oikeen viitsis väsätä.. Mut oikeen käytännöllinen tällanenki, hyvä että Heinolassa on jotain tuollasta :D
Dani oli mukana hillumassa ja sen kanssa tein ihan vain muistia virkistääkseni muutamia kertoja puomia, keinua, rengasta, pituutta ja A:ta. Kyllä se vanhan herrankin vire sieltä löytyy, kun osaa vaan oikein lahjoa! Danin tekeminen on kuitenkin enimmäkseen vain sitä, että "joo meen kerran ja sit nukun ok? tai voin mä ehkä tehä toisenki jos saan ison palan vaikka ehkä juustoa". Toistoja ei voi olla kovinkaan monia, muuten mielenkiinto tyssää täysin. Puolet vuorosta Dani istuikin ihan oma-aloitteisesti Volvon takapaksissa, kun toinen vaihtoehto olisi ollut töitten tekeminen :D

Kentän pohja pöllys hirveesti, oli sitä vissiin vähän jotenki kasteltu tai jotain mutta valkonen koira lähti sieltä kivasti kellertävänä ja kärys herkulliselta! No pieniä haittoja, onneks koiran voi pestä ;) Ajattelin nyt vielä muistaessani kirjottaa pientä treenipäivyriä tähän, jotta sit seuraavallaki kerralla muistan mitä ollaan viimeks tehty.


Aika: 25.4. klo 15-15:30
Paikka: PS-agilityesteet
Laji: Agility

Olosuhteet: Aurinkoinen, lämmin ilma. Kentän pohja pölysi aika paljon, mikä sai koiran aivastelemaan satunaisesti. Dani oli aiheuttamassa pientä häiriötä hipsiessään vapaana kentällä.
Harjoitus: Tutustuminen putkeen ja puomiin.
Nastan vireystila: Oli innoissaan uudesta paikasta ja alkoi nätisti kuuntelemaan mitä olisi luvassa. Ei innostunut juurikaan lelusta, olisi saanut olla hieman sähäkämpi että olisi alkanut alusta asti hommat sujumaan hienosti.
Oma fiilis ennen treeniä: Olin hieman hermostunut, varasin kentän liian lyhyen ajan päähän ja hulina jäi päälle. Ajattelin ensin, että näinköhän tästä mitään tulee mutta yritin nollata ajatuksia, jotta epäröinti ei tarttuisi koiraan.

Treenin kulku: Käänsin yhden putkista suoraan ja painoin kasaan, jolloin putkessa kuljettava matka oli korkeintaan metrin. Annoin Nastan tutustua putkeen rauhassa nakkelemalla nameja putkeen, jolloin pentu kävi ne pienen epäröinnin jälkeen hakemassa. Hurjat kehut aina pennun astuessa putkeen.
Seuraavaksi asetin Nastan putken suulle istumaan ja menin itse toiselle puolelle, kutsuin pentua mutta tämä kiersi useamman kerran vältellen putkea. Useamman uusinnan jälkeen Nasta loikkasi putken läpi ja tämä toistettiin ja onnistumisten jälkeen palkkabailut.

Pidensin putkea ja tein samalla tavalla, kuin edellisessäkin mutta lisäsin käskysanan "putki" mukaan. Pian pentu juoksi hienosti putkeen minun ollessa toisessa päässä. Putken ollessa noin 2,5 metriä pitkä yritin lisätä vähän "virallisempaa" lähetystä eli ohjasin Nastaa käsimerkein ja annoin käskyn. Muutamien epäonnistumisien jälkeen pentu hoksasi, ettei pääse tilanteesta pois ennen onnistumista ja sitten alkoikin taas sujahtelemaan putkeen kuin vanha tekijä.

Lopuksi putki olikin jo sen verran taivutettu, ettei sieltä ollut enään suoraa näköyhteyttä toiseen päähä. Muutamat kerrat Nasta kääntyi kesken suorituksen takaisin tulosuuntaan, mutta uusien lähetysten ja onnistumisien jälkeisten kehujen ansiosta viimeinen suoritus jäi onnistuneeksi.

Puomiin tutustuttiin ihan rauhassa. Pienen arkailun jälkeen nami olikin sitten ihan iisiä käydä hakemassa vähän pidempääkin. Puomi jolla harjoittelimme oli melkein maantasalle laskettu, joten korkeutta ei tässä tilanteessa tarvinut pelätä. Totuttelu puomiin kävi hurjan nopeasti ja pian tuo matala yksilö olikin jo ihan helppo nakki! Nasta uskalsi lisätä vauhtiakin jo reilusti, joten ajattelin että siirrytään ihan oikean korkuiselle esteelle. Tämä oli hieman vaikeampi, mutta kun vakuutin puomin olevan turvallinen uskaltautui pentu sille kiipeämään ja sieltähän se löytyi sama vauhti kuin matalammallakin puomilla.

Huomioita: Pitäisi löytää jokin keino, jolla nostaa Nastan virettä ennen treeniä. Joskus sillä on ihan hirveästi virtaa ja halua tehdä, liekö sitten tällä kertaa kuumuus vienyt sen palavan innon tekemistä kohtaan. Dania en jatkossa päästä häseltämään mukaan, voihan tuo vanha herra olla vaikka hihnassa ja tolpassa. Palkkaaminen voisi tapahtua joka kerralla alustalta, nyt koira meni hieman sekaisin siitä että onko se palkka nyt kädessä vai sillä alustalla ja vauhti oli hidasta pennun etsiessä herkkuja sieltä maan kamarasta.

Oma fiilis treenin jälkeen: Hyvä tästä tulee! Miksei tulisi. Kun saadaan Nastaan vähän lisää intoa niin meno alkaa näyttää hienolta. Aina saan olla iloisesti yllättynyt tästä pallerosta, jolla ei ole suvussa taustalla juurikaan tällaisia hommia ja silti löytyy järkeä vaikka mihin! Ylpeä olen kyllä!

Muistettavaa seuraavalle kerralle:

• Nasta yksin kentälle, ei häiriöitä tässä vaiheessa!
• Keksittävä jokin vireystilaa nostava kikka.
• Lisää kehuja! En osaa käyttää ääntä ja iloisuutta silloin, kun olisi tällainen oikea tarve.
• Palkkaus yhtä linjaa pitkin, ei palkkausta sieltä, täältä ja tuolta. Korkeintaan namin lisäksi lelu, jos siltä tuntuu. 

Rakennetta ja karvarojektia

Sainpahan otettua Nastasta puhelimella tällassen, muka virallisen 9kk-kuvan :)

Ei oo ihan täysin puunattu ja laitettu, mutta kyllähän tosta nyt näkee suurin piirtein miltä tuo pikku herra näyttää rakenteensa kanssa. Tein kovin hurjan päätöksen ton karvan kanssa ja päädyin ajamaa sen kokonaa alas. Poikkeuksena koivet, pää, harjas ja tottakai häntä. Toi karva takkuuntuu nyt ihan ylihelposti, kun ei tiiä onko se nyt pentukarvaa vai jo aikuiskarvaa.

Väsy pikku koira

Ollaan koko ilta Nastan kanssa odoteltu äitiä takasin kotiin, kun tuo lähti porukalla Tallinnaan kaupunkilomailemaan. Pikku mies kuitenki väsähti odotteluun ja pisti pään tyynyyn, seuraukset on varmaan arvattavissa. Raotti vaan toista silmää, kun menin kameran kanssa sohimaan :)

Sietääki nyt nukkua, kun huomen ollaan lähössä käymään Sysmässä yhden kaverin äidin luona. Nasta tulee mukaan pitämään seuraa, tekee ihan hyvää autolla matkustaminen, kun nappula meinaa muistutella olemassa olostaan kovin äänekkäästi :D Kyllähän se vielä oppii, ollaan vaan naurettavan vähän ajeltu autolla mihinkään. Huomiseltaki aika varmasti kännykkälaadun kuvia luvassa siis!

Tänää tehtii vaan pikkutokot iltasella, viime hetkillä ennen pimeyttä :D Totesin tänää myös sen, että Nasta tekee paljon paremmin hommia lelupalkalla mikä on mun mielestä tosi outoa. Dani ei koskaa tykänny leluista, eikä tykkää vieläkää, joten oon taas kerran tositositosi positiivisesti yllättyny Nastasta! Intopiukeena se seuraa ja oottaa, että heitän sille ton narulelun ja sitte tuo sen innoissaa takasin, että vedetää kilpaa. Ihan mahtavaa! Hyvä tästä tulee, jaksan hokee sitä koko ajan.

Opettelua mahdolliseen Kaverikoiran uraan!

Mun oma kuvahaaste meni plörinäks heti alkuun, mut ei se nyt ehkä mitään. Oon yrittäny olla Instagramissa aktiivinen ja meitä voikin sielä seurata, löydytään nimellä bichonplease. Sinne ropsahtelee kuvia melkeempä päivittäin ja oon niitä tänne bloginki puolelle survonu :)

Mutta asiaan! Nastalla oli tänää jännä päivä, meillä on koulun kanssa sellanen projekti juttu eräässä palvelukeskuksessa ja pikku mies pääs viihdyttämään asukkaita! Asukkaiden kameroittenki edessä Nasta pääsi poseeraamaan, oli koira sen verran iloinen yllätys näille asukkaille. Meidän pikku linssiludehan poseerasi ihan oppien mukaan! Päivä sujui hyvin ja sen päätteeksi Nasta pääsi tsekkaamaan Salpauksenkin tilat, rennosti kaveri kävi hetken ininöitten jälkeen nukkumaan. Opettajakin totesi, että ei koulussa oikeen muuta voikkaan tehdä kuin vikistä.

Olen hurjan ylpeä Nastasta, se oli reipas kaikkien näiden erilaistan ihmisten lähellä eikä juurikaan arkaillut. Ehkä Nasta pääsee joskus mukaan Kennelliiton Kaverikoiratoimintaan, onhan siihen tarvittavaan 2-vuoden ikään vielä matkaa, mutta pikku hiljaa rakennetaan tätä pohjaa! Reipas pikku mies.

Ennen päivän kohokohtaa käytiin reippaalla lenkillä ja käytiin eräällä kentällä tekemässä aamutokot. Otettiin vähän seuraamista suoralla ja käännöksiä lähinnä vasempaan, mitä hiotaan tällä hetkellä. Vasen alkaa olemaan jo hanskassa, eikä Nasta lähde enään karkuun jalkaa vaan seuraa oikeen reippaasti. Käännökset oikealle ei oikein tahdo sujua vielä, pentu jatkaa suoraa kun minä käännyn ja näin ollen jää kelkasta. Siihen siis seuraavaksi!

Tämä koitos otetaan sovitusti uusiksi lähitulevaisuudessa! Eiköhän Nastasta vielä tulevaisuudessa Kaverikoira saada koulutettua :)

Tylsäilyä hiljaisuudessa..

Tää blogi on taas kerran jäänyt, koska oon ihan peukalo keskellä kämmentä ton kameran kanssa. Yhessä vaiheessa kannoin sitä aina mukana ja meillä oli jonki sortin yhteyski (hmm..). Mutta. Kamerataukoilu on saanu meidän vahvan siteen katkeamaan ja nyt mun pitää rakentaa se taas uudelleen, eikä se oo kamalan helppoa :c Ja ei, en tiiä mitä selitän.

Tänää aamulla uskaltauduin kuitenki astumaan kameran kaa ulos, koska aamuaurinko paistoi mukavasti ja pentu vaikutti suhteellisen maltilliselta (mitä se ei tosin ulos päästyä ollut). Niistä kaikista 75 kuvasta tää yks miellytti ees jotenki mun silmää. Joo, saatan ehkä olla liian kriittinen, mut kaikki jotka on neuvonu mua kuvaamaan on ite olleet hyvin hyvin kriittisiä. Kuvat joissa tarkennus on jossain missä sattuu, ei kelpaa (tässä yllä olevassa tarkennus tosiaan on jossain missä sattuu) yms. todella tärkeää.

Treenailujakaan ei olla unhoitettu! Seuraamisen perusteet alkaa olla käännökset mukaan lukien hanskassa, vaikkakin hiomista on vielä rutkasti. Ei se Nastan peppu aina löydä sinne vasemman jalan viereen, vaan se saattaa tulla varpaiden päälle istumaan. Pentu osaa kuitenkin kivasti siirtyä oikeaan paikkaan, kun vähän muistuttelee, että olikohan tällainen paikka nyt ollenkaan oikea.

Ohjatunnoudonkin kanssa ollaan työskennelty, tosin hieman vähemmän. Nasta hakee kapulan ja lähteekin tuomaan sitä minulle, mutta kiertää kovin kaukaa ja mennessään tiputtaa kapulan jonnekkin ja tulee sitten vasta sivulle. Mutta kyllä se hiomalla paranee!

Tämän viikon aikana ollaan käyty useemman kerran Tommolan koirapuistossa. Onhan Rainiossakin sellanen, mutta ei sielä oo mitään järkeä käydä kun siitä hyvällä tuurilla vaan kulkee joku koiransa kanssa ohi (harvoin tällaistakaan ihmettä näkee). Tommolassa sen sijaan on jokaisella kolmella kerralla ollut koiria, vaikkei aina sellaisia joiden kanssa Nasta ja Dani olisi voinut mennä samaan tarhaan, mutta onneksi aidankin läpi saa tutustuttua! Ihan hyvää sosialisoitumista (jos se edes sattuu olemaan sana).

Nyt haastan kuitenki itteni ottamaan Nastasta päivittäin jonkun kuvan ja laittamaan tänne. En välttämättä ees kirjottele mitään kuvan yhteyteen, ehkä vaan sen että missä tilanteessa yms. Haluun nyt saada tän jotenki onnistumaa!

P.s. Nasta on jo iso poika, 9 kuukautta! Vautsi!